Torstai 5.11. – Matka alkaa ja asettuminen taloksi

Matka käynnistyi torstaina aamupäivän lautalla Helsingistä kohti Tallinnaa. Festivaalin kutsuvieraana majoituin yhteistyökumppanihotelli Nordic Hotel Forumissa. Se on laadukkaimpia hotelleja, jossa olen Euroopassa tähän mennessä yöpynyt. Huone oli erittäin siisti ja sänky poikkeuksellisen mukava.

Kun sain tavarat huoneeseen, suuntasin viettämään iltaa kaupungille. Ensimmäiseksi pysähdykseksi valikoitui Rotermannissa sijaitseva Pühaste-panimon tap room/olutravintola. Sieltä jatkoin iltaa luottopaikkaani Kompressoriin vanhaan kaupunkiin, jossa ruoka ja juoma ovat edelleen kohtuuhintaisia, vaikka Virossa yleisesti hinnat ovat kallistuneet melkoisesti. Lopun aikaa illasta kuvasin Tallinnan öisiä katuja, sillä halusin saada ensimmäisen laadukkaan kuvasarjan valmiiksi heti perjantaiaamuksi.

Perjantai 6.11. – Eka setti pihalle Instagramiin ja 1970-luvun gaalapuku

Perjantai alkoi aamupalalla ja ensimmäisen kuvasarjan julkaisulla. Postaus lähti heti todella hyvin liikkeelle ja keräsi sosiaalisessa mediassa nopeasti kymmeniä tuhansia näyttökertoja.

Puolilta päivin olivat vuorossa festivaalin ensimmäiset elokuvat. Ensimmäisenä katsoin kyproslaisen Hold onto me -elokuvan, josta pidin kovasti. Näytöksen jälkeen kävin nopeasti syömässä, otin muutaman kuvan Tallinnan kaduilla ja palasin hotellille lepäämään ennen iltaa.

Illalla oli luvassa PÖFFin avajaisseremonia, johon minut oli kutsuttu. Pukukoodina oli iltapuku, joten pukeuduin tyylikkääseen 1970-luvun pukuun ja rusettiin. Avajaisseremonia avauselokuvineen kesti lähes viisi tuntia. Avausteoksena nähtiin latvialaisesta naiskoripalloilijasta kertova Ulya. Seremoniassa esiintyi myös Puuluup-yhtye, joka on tehnyt musiikin kyseiseen elokuvaan. Yhtyeen esiintyminen livenä oli huikea kokemus.

Lauantai 7.11. – Teatteriestetiikkaa ja vuoden vaikuttavin elokuvakokemus

Lauantain ensimmäinen elokuva oli norjalais-tanskalainen tuotanto Low Expectations. Se oli varmaa ja laadukasta pohjoismaista elokuvaa. Teos esitettiin 1950-luvulla rakennetussa Sõprus-teatterissa Tallinnan keskustassa. Vasta remontoitu teatteri on tilana upea, ja käytinkin hyvän tovin teatterin puitteiden kuvaamiseen ennen näytöksen alkua.

Seuraavaksi siirryin toiseen teatteriin katsomaan kiinalaisen A Girl Unknown -elokuvan. Zou Jingin upeasti kuvattu ja koskettava esikoiselokuva A Girl Unknown kertoo 1980–90-lukujen Kiinan yhden lapsen politiikan ja sukupuolittuneen hylkäämisen varjossa kasvavan tytön kasvutarinan, jossa juurettomuus ja selviytyminen kietoutuvat visuaalisesti rikkaaksi sukupolvikuvaukseksi. Teos teki minuun valtavan vaikutuksen. Elokuva nousi heti kaikkien aikojen viiden parhaan elokuvani joukkoon. Sen visuaalisessa tyylissä yhdistyivät hienosti Kar-Wai Wong ja Aki Kaurismäki jollain täysin omalla, kiehtovalla tavalla.

Minun oli tarkoitus katsoa lauantaina vielä kolmas elokuva, The Smell of Apples, mutta A Girl Unknown meni sen verran syvälle tunteisiin ja takapuolta rupesi pakottamaan koko päivän leffasessiot, että päätin jättää illan vapaaksi ja levätä.

Sunnuntai 8.11. – Sunnuntai ilman elokuvia: Fotografiska ja paluu

Sunnuntai oli pyhitetty elokuvista vapaalle tekemiselle. Tavoitteena oli vain nauttia auringosta, kävellä kaupungilla, kuvata sunnuntaista Tallinnaa ja käydä valokuvataiteen museo Fotografiskassa. PÖFFin kutsuvieraspakettiin kuului Tallinn Card -kaupunkikortti, jolla pääsi kätevästi myös Fotografiskaan. Olikin mahtava kokemus päästä näkemään livenä Vivian Maierin alkuperäisistä negatiiveista vedostettuja hopeagelatiinivedoksia.

Kotiinlähtö koitti iltapäivän laivalla, ja sunnuntai-iltana olin jo takaisin kotona.