Kuin vanhasta elokuvasta: Etsimässä 1970-luvun estetiikkaa nykypäivän Japanissa
Showa-kauden melankoliaa etsimässä
Vein vuoden 1969 Pentax Spotmatic -kamerani käymään kotonaan Tokiossa.
Metsästin sen kanssa kaksi viikkoa Showa-kauden estetiikkaa, joka on Japanissa edelleen hämmästyttävän vahvasti läsnä. Ehkä se oli 90-luvun taitteen talouskuplan puhkeaminen, joka pysäytti tiettyjen kaupunginosien kehityksen ja säilöi ne visuaaliseen aikakapseliin, mutta tällaiselle esteetikolle se on pelkkää voittoa.
Showa-kausi (Shōwa, 1926–1989) oli Keisari Hirohiton valtakausi, joka kattoi Japanin sotien jälkeisen jälleenrakennuksen, uskomattoman talousboomin sekä 1970–80-lukujen ikonisen popkulttuurin nousun. Valokuvauksessa ja estetiikassa Showa-nostalgia (Showa retro) viittaa erityisesti 1960–70-lukujen rosoiseen, lämpimään ja elokuvalliseen tunnelmaan – aikaan ennen digitaaliaikaa, jolloin kaupunkikuvaa hallitsivat neonvalot, mekaanisuus, analogisuus ja tietty pysähtynyt melankolia.
Kun astuu ulos pilvenpiirtäjien varjosta ja kääntyy ensimmäisestä kapeasta yokocho-kujasta sisään, moderni Tokio katoaa. Tilalle tulevat vanhat kissaten-kahvilat, kuluneet muovikyltit, roikkuvat sähköjohdot ja keltaisessa valossa kylpevät pikkubaarit, joissa aika tuntuu pysähtyneen viisi vuosikymmentä sitten.
Täysin mekaaninen, täysin anteeksiantamaton
Pakkasin matkaan pelkkää filmiä ja en kuvannut reissulla yhtään digikuvaa. Spotmatic on täysin mekaaninen laite, omassani ei ole edes valotusmittarissa paristoa. Jokainen ruutu vaati tuntumaa ja luottamusta omaan päätökseen. Juuri niin kuin aikanaan. Toki valoa mittailin Sekonicillani, sillä en minäkään ihan jokaista valaisuolosuhdetta osaa lukea.
Kameran nokalla vuorottelivat kaksi mekaanisen optiikan klassikkoa:
- Super-Takumar 55mm f/1.8: Puhdas, terävä ja uskomattoman upeasti valoa taittava luottolinssi päiväsaikaan.
- Super-Takumar 50mm f/1.4: Suuri valovoima hämäriin yöllisiin seikkailuihin.
Prosessin hitaus on osa nautintoa
Mukaan lähti mojova määrä kinofilmiä aina mustavalkofilmeistä elokuvallisiin värifilmeihin. Ja koska olen Art Director, en halunnut jättää prosessia puolitiehen: kaikki filmit on kehitetty ja skannattu itse kotiin palattua.
Näin tuli sellaista kuin sattui tulemaan. Lopputulos pysyi täysin omissa käsissä.
Tässä oli ensimmäisiä maistiaisia reissusta – pala 1970-luvun Tokiota keskellä nykypäivää.
Etsitkö elokuvallista ilmettä tai kuvaajaa projektiisi? 🧡
Toteutetaan yhdessä sielukkaat ja erottuvat kuvat – olipa kyseessä henkilökuvaus, brändipotretit tai luova visuaalinen projekti. Kun lähetät minulle viestin, saat vastauksen suoraan sähköpostiisi alle 24 tunnissa.
🔎 Toimialueena Vantaa, Helsinki, Espoo, Kuopio sekä joustavasti koko Suomi & Eurooppa.
Ota yhteyttä ja kysy lisää tästä →