Photowalkcast x Simo Tolvanen: Oma polku, Metro & Inspiraatio

Mitä syntyy, kun kaksi intohimoista visuaalisen alan tekijää suuntaa Helsingin maanalaiseen maailmaan kamerat käsissään? Vierailin hiljattain helsinkiläisen valokuvaajan ja hyvän ystäväni Tan Vuongin (@tannwashere) luotsaamassa Photowalkcastissa. Pääsimme sukeltamaan pintaa syvemmälle valokuvauksen filosofiaan, katukuvaukseen ja siihen, mitä oman visuaalisen polun löytäminen todella vaatii pääkaupunkiseudun luovana ammattilaisena.

Photowalkcast on suomalainen valokuvaukseen keskittyvä podcast, joka tuo kiehtovan ”Talk with a Stranger” -konseptin suoraan katukuvauksen maailmaan. Ohjelmassa tutustutaan paikallisiin kuvaajiin ja kuullaan aitoja tarinoita, ajatuksia sekä ainutlaatuisia hetkiä heidän kuviensa taustalta. Tässä jaksossa kävelemme ystävykset yhdessä ja keskustelemme teemalla: Oma polku, Metro & Inspiraatio.

Maanalainen inspiraatio: Miten metroprojektini sai alkunsa?

Jaksossa kerron avoimesti siitä, miten oma, laajaa huomiota herättänyt metroprojektini sai alkunsa. Olen aina inspiroitunut Helsingin ikonisten oranssien metrojen tunnelmasta, metroasemien arkkitehtuurista ja pääkaupunkiseudun omaleimaisesta äänimaailmasta. Tuon nostalgisen tunnelman viehättämänä päätin tehdä jotain, mitä kukaan muu ei ollut vielä tehnyt tässä laajuudessa: omistautua täysin metroverkoston dokumentoinnille intensiivisen kahden viikon mittaisen matkan aikana.

Projektissa ajatus ei ollut pelkässä junien kuvaamisesta, vaan enemmänkin urbaanin arjen, valon ja varjojen leikin sekä matkustajien ohikiitävien hetkien pysäyttämisessä. Se vaati pysähtymistä ja ympäristön tarkkailua tasolla, joka usein unohtuu arjen kiireessä täällä etelässä.

Are, Bure, Boke – Rosoroisen rakeisuuden ja epätarkkuuden estetiikka

Kuvakävelymme aikana keskustelimme paljon myös visuaalisesta tyylistäni ja Japanin reissuiltani tarttuneesta inspiraatiosta. Minua on pitkään kiehtonut perinteinen japanilainen Are, Bure, Boke -valokuvaustyyli. Se kääntyy suomeksi karkeaksi/rakeiseksi, sumuiseksi ja epätarkaksi. Kuvasin podcastin aikana tällä kyseisellä tyylillä, ja tämän tekstin kuvituskuvat ovat siltä reissulta Helsingistä. 

Tässä tyylisuunnassa hylätään tietoisesti digitaalinen, kliininen ja loppuun asti hiottu täydellisyys. Sen sijaan keskiöön nousee rosoinen rakeisuus, dynaaminen liike ja tunnelmallinen epätarkkuus, jotka herättävät kuvan eloon aivan uudella tavalla. Helsingin metron karu, mutta tunnelmallinen miljöö tarjosi täydelliset puitteet tämän estetiikan toteuttamiseen käytännössä.

Oman polun kulkeminen valokuvauksessa pääkaupunkiseudulla

Lopulta podcast-keskustelumme syvin ydin tiivistyi siihen, mitä oman polun kulkeminen ammattikentällä vaatii. Olipa kyseessä urbaani katukuvaus, taideprojektit tai kaupallinen brändikuvaus ja Art Direction yritysasiakkaille Helsinki-Vantaa-akselilla, uskon vakaasti siihen, että paras lopputulos syntyy omaleimaisesta visiosta ja rohkeudesta erottua massasta.

Kun uskaltaa luottaa omaan silmäänsä – kuten tuomalla filmikuvauksen orgaanista estetiikkaa tähän päivään tai kuvaamalla metroa herkeämättä kaksi viikkoa – luo samalla jotain sellaista, mikä puhuttelee ihmisiä ja yrityksiä aidosti ja syvällisesti. Se, että työlleni ja visioilleni on löytynyt jo yli 10 000 hengen sitoutunut yleisö Instagramissa (@stolvanen), antaa valtavasti uskoa ja virtaa jatkaa juuri tällä valitsemallani, omalla polulla.

Lämmin kiitos ystävälleni Tanille kutsusta ja loistavasta keskustelusta! Suosittelen ottamaan jaksot seurantaan, sillä ne tarjoavat upeaa inspiraatiota kaikille visuaalisesta tarinankerronnasta kiinnostuneille.