Kun kuva pysäyttää: Yhteistyössä Canon ja Katuvalokuvauskollektiivi ry

Sain kunnian olla mukana Street Photo Collective Finlandin (SPCF) ensimmäisessä yhteisnäyttelyssä nimeltä Pysähdys. Näyttely toteutettiin yhteistyössä Canonin kanssa, ja se toi Helsingin päärautatieaseman – tuon tutun läpikulkupaikan – näkyväksi täysin uudessa valossa.

Pekka Välitalo (@pekkavalitalo) ja Simo Tolvanen (@stolvanen).

Strateginen valinta: Mattapinta ja mustan syvyys

Art Directorina ja graafisena suunnittelijana tiedän, että lopullinen alusta on yhtä tärkeä kuin itse kuvaushetki. Rautatieaseman kaltaisessa haastavassa tilassa, jossa valoa tulee joka suunnasta, paperivalinnalla oli kriittinen merkitys.

Yhteen ääneen totesimme, että mattapinta on tähän tilaan ehdottomasti oikea valinta. Mattapinnalla mustan eri sävyt myös avautuvat pehmeämmin.

Tämä on juuri sitä asiantuntijuutta, jota tuon jokaiseen projektiini. Kun roolit (valokuvaaja, AD ja graafinen suunnittelija) asuvat saman pään sisällä, voimme miettiä lopullista käyttötarkoitusta kolmesta eri kulmasta:

• Valokuvaajana ikuistin rautatieaseman inhimillistä draamaa ja "Pysähdys"-teeman mukaista tunnelmaa.
• Art Directorina analysoin tilan valaistusta ja valitsin Canonin showroomilla materiaalin, joka tukee kuvan tunnetilaa.
• Graafisena suunnittelijana varmistin, että tekninen laatu kestää suuren A2-tulostuskoon ja vaativan mustavalkotoiston.

Laadukas printti vaatii saumatonta yhteistyötä tekniikan ja vision välillä. Kuvassa Simo Tolvanen ja Pekka Välitalo.

Miksi digitaalinen tekijä tarvitsee printtiä?

Vaikka meillä SPCF-kollektiivin kuvaajilla on yhteensä valtava yleisö digikanavissa, vasta laadukas printti "pysäyttää". Kuten Canonin artikkelissa totesimme, fyysinen kuva herää eloon tavalla, jota ruutu ei voi toistaa. Se vaatii katsojalta läsnäoloa.

Tätä samaa periaatetta sovellan yritysasiakkaideni brändikuviin. Olipa kyseessä verkkosivu tai fyysinen vuosikertomus, kuvan täytyy kestää tarkastelua ja viestiä laatua ensisekunnista lähtien.

Lue koko alkuperäinen artikkeli Canonin sivuilta:
Pysähdys: kun tutun paikan näkee uusin silmin →