Keskinkertaisuus ei jätä muistijälkeä

ELÄMME AIKAKAUTTA, jota vaivaa krooninen visuaalinen hienostuneisuus: tuotamme loputtomia määriä tylsiä valokuva, joista toki osa on teknisesti moitteetonta, mutta emotionaalisesti täysin mitäänsanomatonta. Tylsä perusvalokuva on tullut tiensä päähän, ja hyvä niin – sen hautajaisissa on vihdoin tilaa aidolle tarinankerronnalle.

Visuaalinen tarinankerronta ei ole mikään Vallila-cool-pikkupipo-mainostoimistojäbyleiden keksimä markkinointitermi, vaan selkeä keino erottua kuvien, ja valokuvaajien, vyöryssä. Visuaalisena tarinankertojana etsin sitä jotain, joka TUNTUU JOLTAIN. Keskinkertaisuus on turvallista, mutta onko kukaan koskaan huudahtanut ihastuksesta tavallisuuden äärellä? Perusvalokuva unohtuu nopeasti, koska me rakastumme särmään ja niihin pieniin epätäydellisyyksiin, jotka tekevät ihmisestä ihmisen.

Monella meistä on sisäänrakennettu puolustusmekanismi, joka aktivoituu heti linssin edessä: selkä jäykistyy ja hymy muuttuu terminaattorihymyksi. Tiedät varmaan mitä tarkoitan, siis se ihan kuin joku olisi uhkaillut juuri pyssyn kanssa, että nyt hymyile. Aito potrettikuvaus onkin psykologinen peli, jossa tehtäväni on purkaa nämä muurit. Pyrin luomaan tilan, jossa jännitys haihtuu ja uskallat unohtaa olevasi kuvattavana. Vasta kun tietoinen kontrolli pettää turvallisessa tilassa, saamme kiinni siitä versiosta, joka ei jäykistele.

Graafisen suunnittelijan taustani on hionut silmääni sommitteluun, lähes lihasmuistin tavoin. Minulle kyse on visuaalisesta arkkitehtuurista, jossa asettelulla ja pienillä yksityiskohdilla on tarkoitus ja funktio tunnelman rakentajina. Oli kyseessä vaikka hääkuvaus tai artistin promokuvat, en räpsi useita samanlaisia otoksia, vaan kuratoin kokonaisuutta. Rakennan visioistasi ehyen ja harkitun tarinan, joka tuntuu elämäsi tärkeimmältä julkaisulta. Lopputuloksen on oltava elokuvallinen jatkumo, joka ei pyydä anteeksi olemassaoloaan. 

Lopulta kyse on intohimosta. En dokumentoi elämääsi tai visioitasi ulkopuolelta, vaan hyppään mukaan siihen todellisuuteen, jossa elät. Haluan jutella ja tutustua kuvaustilanteessa, ikään kuin vain hengaisimme yhdessä ja siinä samalla nappaamme kuvat. Visuaalisena tarinankertojana palo näkyy jokaisessa valmiissa ruudussa. Mennään siis pidemmälle kuin tylsä peruskuva, sillä tarinasi ansaitsee tulla nähdyksi juuri sellaisena kuin se on: särmikkäänä ja sielukkaana.

Kirjoittaja on visuaalinen tarinankertoja, joka ei pelkää varjoja eikä huonoja vitsejä.

Tekstin kuvituskuvissa @anna.nova.official